On tärkeää, että vastuuhenkilö ja ohjaajat tutustuvat toisiinsa ja tapaavat säännöllisesti.
Kahdenkeskisillä keskusteluilla varmistetaan, että vastuuhenkilö tietää, mitä ohjaajalle kuuluu sekä millaisia odotuksia ja tarpeita hänellä sillä hetkellä on yhdistystä kohtaan. Kenen tahansa elämäntilanne voi esimerkiksi muuttua ja voimavarat sen vuoksi vähetä siinä määrin, että ohjaaminen on syytä hetkeksi jättää muille. Joku ohjaajista taas voi toivoa jatkokoulutusta tietystä aihepiiristä voidakseen kehittyä ryhmänohjaajana.
Kahdenkeskisten tapaamisten lisäksi kannattaa järjestää myös ohjaajien yhteistapaamisia. Vaikka ohjaajilla onkin mahdollisuus pohtia ryhmään liittyviä asioita työnohjauksessa, on tärkeää, että ryhmän etenemistä seurataan säännöllisesti myös yhdistyksen taholta. Yksi hyväksi havaittu tapa seurannan toteuttamiseen ovat säännölliset ohjaajapalaverit, joissa voidaan käydä läpi kunkin ryhmän vaiheita, arvioida etenemistä ja keskustella ohjaajien tunnelmista.
Kerran tai kaksi vuodessa paikalle kannattaa kutsua kaikki koulutetut ryhmänohjaajat. Isommalla kokoonpanolla voidaan vaihtaa ajankohtaisia kuulumisia, kerrata käytännön asioita ja pohtia tulevaisuuden suunnitelmia. Vertaistuki on voimaa myös ohjaajien kesken: yhteistapaamiset ovat oiva tilaisuus ideoiden vaihtamiseen ja varastamiseen sekä tuen saamiseen ja antamiseen. Mahdollisuuksien mukaan ohjelmaan voi sisällyttää tietopohjaisia alustuksia keskustelun virittämiseksi. Keskustelun lomassa saattaa syntyä esimerkiksi ajatus siitä, kenelle seuraava ryhmä koottaisiin ja ketkä sitä ohjaisivat. Kokoontumisiin voi toki kutsua myös niitä vapaaehtoisia, jotka eivät vielä ohjaa ryhmää, mutta saattaisivat sitä harkita.
Sivulla ei vielä kommentteja.