Vapaaehtoiset toimivat ryhmänohjaajina vastuullisessa tehtävässä, jonka menestyksellinen hoitaminen edellyttää yhdistyksen tukea. Koulutusten ja tehtävien selkeyttämisen ohella yksi tärkeimmistä tavoista tukea ohjaajia on vapaaehtoisten työnohjauksen järjestäminen. Työnohjauksessa ohjaajat pääsevät koulutetun työnohjaajan opastuksella käsittelemään ryhmän ohjaamiseen liittyviä kysymyksiä ja kokemuksia.
”Työnohjaus on välttämätöntä, koska ongelmia ja pohdittavaa riittää. On tärkeää, että työnohjaaja (= ammattitaitoinen ulkopuolinen) katsoo ryhmänohjaajan toimintaa, motiiveja ja käyttäytymistä objektiivisesti, jolloin mahdolliset virhetoiminnot vältettäisiin.”
Työnohjauksen lisäksi ohjaajien työtä ja jaksamista tukevat toimiva ja selkeä yhteistyö ohjaajaparin kanssa, säännölliset tapaamiset yhdistyksen muiden toimijoiden ja ohjaajien kanssa sekä hengähtäminen aika ajoin virkistäytymisen merkeissä.
Vapaaehtoistyön työnohjaus
Vapaaehtoistyön työnohjaus on tavoitteellinen prosessi, jossa vapaaehtoisella on mahdollisuus koulutetun työnohjaajan opastuksella yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa testata ajatuksiaan ja pohtia erilaisia vaihtoehtoja toimintatavoilleen. Työnohjauksella kannustetaan vapaaehtoistyöhön liittyvien kysymysten, kokemusten, tunteiden ja mielikuvien tutkimiseen ja jäsentämiseen. Työnohjauksessa tarkastellaan myös vapaaehtoistyön mahdollisuuksia ja rajoja työn luonteen, vapaaehtoiselta vaadittavan osaamisen ja vapaaehtoistyössä jaksamisen näkökulmista.
”Erittäin mainio väline tukea ohjaajaa. Tarjoaa rakentavan foorumin kipeidenkin asioiden käsittelyyn.”
Vapaaehtoistyöllä on yhteiskunnassamme suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnin edistäjänä. Vapaaehtoisilta ei vaadita ja heillä ei useinkaan ole ihmissuhdealan ammatillista koulutusta, mutta monet heistä toimivat vaativassa ihmissuhdetyössä. Tarve työnohjaukseen on tällaisessa tehtävässä suuri. Yhdistyksen tehtävänä on mahdollistaa tavallisten ihmisten tekemä turvallinen ja ohjattu tukityö ja vastata sekä vapaaehtoisista että heidän tekemänsä auttamistyön laadusta. Työnohjauksen määritteleminen vapaaehtoistyöhön osallistumisen edellytykseksi sekä asiallisesti ja osaavasti toteutettu työnohjaus edistävät näiden tavoitteiden saavuttamista.
Vapaaehtoistyön työnohjaukselle on ominaista, että päähuomio kohdistetaan vapaaehtoistyöhön sekä vapaaehtoisten jaksamiseen ja osaamiseen. Työnohjauksella vapaaehtoista autetaan löytämään oma ainutlaatuinen tapansa toimia toisen ihmisen tukena. Häntä tuetaan löytämään mahdollisuutensa kasvuun ja näkemään kehityksensä tulos. Työnohjauksen avulla vapaaehtoinen oppii tuntemaan omat voimavaransa, mahdollisuutensa ja rajoituksensa.
Työnohjauksessa vapaaehtoista autetaan näkemään itsensä osana suurempaa kokonaisuutta, omaa yhdistystään, ja ymmärtämään oman toimintansa merkitys tässä kokonaisuudessa. Vapaaehtoinen voi työnohjauksen avulla tarkastella ajatuksiaan, asenteitaan ja arvojaan sekä arvioida, kuinka hyvin ne ovat sopusoinnussa hänen edustamansa yhdistyksen toimintaa ohjaavien periaatteiden kanssa. Työnohjauksella pyritään tukemaan vapaaehtoisen motivaatiota ja sitoutumista vapaaehtoistyöhön. Yhdessä koeteltu ja jaettu käsitys toiminnan mielekkyydestä, oikeutuksesta ja omasta merkityksestä sen osana auttaa jaksamaan.
Hyvin motivoitunut ja toimintaan sitoutunut vapaaehtoinen saattaa kuitenkin vaarantaa jaksamisensa aivan huomaamattaan. Työnohjauksen tehtävänä on kannustaa vapaaehtoista huolehtimaan myös omasta jaksamisestaan ja auttaa häntä valitsemaan tehtävänsä ja haasteensa oman elämäntilanteensa ehdoilla.
”Hyvä peili heijastaa tuntemuksiaan. Etenkin silloin kun ryhmä oli juuri päättynyt.”
Vapaaehtoistyön työnohjauksen asianmukainen järjestäminen on toiminnasta vastaavan yhdistyksen hallituksen tehtävä ja siihen on suhtauduttava kaikella vakavuudella. Vapaaehtoistyön työnohjausta on tarjottava tehtäväkohtaisesti ja ryhmänohjaajina toimiville on järjestettävä nimenomaan ryhmän ohjaamiseen keskittyvä työnohjaus. Työnohjaaja on valittava huolella ja huolehdittava siitä, että hänellä on selkeä käsitys sekä vapaaehtoistyöstä että vapaaehtoistyön työnohjauksesta. Ryhmänohjaajien työnohjaajalla on oltava valmius ohjata ryhmän ohjaamista. Työnohjauksen perustana on työnohjaajan ja ohjauksen tilanneen yhdistyksen välinen kirjallinen sopimus, joka sisältää työnohjauksen tavoitteet, aikataulun ja hinnoittelun.
Asiansa osaava työnohjaaja kunnioittaa vapaaehtoisten asiantuntijuutta omassa tehtävässään ja uskoo aidosti heidän kehittymismahdollisuuksiinsa. Hän suorittaa ohjaustyönsä siten, että käsiteltävät asiat liittyvät työnohjaukselle asetettuihin tavoitteisiin ja tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Työnohjauksen on oltava eettisesti kestävällä pohjalla ja käsiteltävien aiheiden sopusoinnussa sekä vapaaehtoistyön että vapaaehtoistyön työnohjauksen eettisten periaatteiden kanssa.
Vapaaehtoistyötä toteuttavan yhdistyksen hallitus vastaa:
- vapaaehtoistyön laadusta
- vapaaehtoisten työnohjauksesta
- työnohjauksen suunnittelusta ja organisoinnista
- tehtävään sopivan työnohjaajan valitsemisesta
- työnohjaukseen soveltuvan tilan järjestämisestä
- työnohjauksesta syntyvien kulujen maksamisesta
Yhdistyksen hallituksen on annettava työnohjaukselle tukensa ja edistettävä työnohjaukselle myönteisen ilmapiirin kehittymistä yhdistyksessä. Vapaaehtoistyön työnohjauksen asiallinen järjestäminen on arvostuksen osoitus vapaaehtoistyölle. Vapaaehtoisille annettu arvostus, tuki ja huolenpito koituvat lopulta tuettavien hyödyksi ja organisaatio täyttää tehtävänsä.
Suomen Mielenterveysseuran Laadukasta kulttuuria vapaaehtoistyöhön -hankkeen yhteydessä laadittiin seuran tukihenkilöille annettua työnohjausta kuvaamaan määritelmä, joka soveltunee useimpien psykososiaalista tukea tarjoavien yhdistysten vapaaehtoistyöhön.
Vapaaehtoistyön työnohjauksen määritelmä
Vapaaehtoistyön työnohjauksen tarkoituksena on tukihenkilötyön tukeminen, kehittäminen ja laadun varmistaminen. Se on osa tukihenkilöistä huolehtimista, heidän tukemistaan osaamisessa, jaksamisessa ja yhteisön jäsenyydessä.
Vapaaehtoistyön työnohjauksessa rohkaistaan maallikkoauttamiseen. Työnohjauksessa pyritään muuttamaan hiljaista elämänkokemuksen mukanaan tuomaa tietoa ryhmän käytettävissä olevaksi tiedoksi ja luodaan yhdessä uutta tietoa. Työnohjaus tapahtuu ilmapiirissä, joka mahdollistaa monipuolisen luovuuden käyttämisen kokemuksellisessa ja vuorovaikutteisessa oppimisprosessissa.
Työnohjauksessa pyritään jatkuvaan kasvuun ja kehittymiseen ihmisenä, tukihenkilönä ja yhteistyökumppanina. Työnohjaus auttaa tukihenkilöä tunnistamaan ja tunnustamaan omikseen omat tunteensa, asenteensa ja kokemuksensa sekä erottamaan ne tuettavan tunteista, asenteista ja kokemuksista.
Työnohjauksessa opitaan havaitsemaan omia kykyjä, mahdollisuuksia, rajoja ja kehittämistarpeita tukihenkilönä, asettamaan tukihenkilötoiminnan eettisten periaatteiden mukaisia tavoitteita itsen kasvulle ja vapaaehtoistyölle sekä rohkaistaan toimimaan asetettujen tavoitteiden suuntaisesti.
Työnohjaus on jatkuvaa, säännöllistä ja ennalta sovittua.
(Porkka & Salmenjaakko 2005)
Aina ohjaajaparin kanssa
”Parin löytäminen on avain onnistumiseen. Tiimityötä parhaillaan.”
Vapaaehtoisohjaajien jaksamisen ja ryhmän toimivuuden kannalta on tärkeää, että ryhmiä ohjataan aina pareittain. Ohjaajaparin kanssa suunnitellaan, vaihdetaan mielipiteitä, iloitaan onnistumisista, puretaan ongelmatilanteita sekä arvioidaan kokoontumisia. Toinen ohjaaja on tuki ja peili, jonka avulla voi arvioida omaa roolia ja ohjaamista. Kahden ohjaajan on myös helpompi havainnoida ryhmässä tapahtuvia asioita sekä varmistua siitä, että kaikki pääsevät ryhmässä tasapuolisesti esille.
Ohjaajien erilaiset persoonallisuudet, taustat, kokemukset ja taidot tuovat lisäväriä ryhmään. Erilaisuus kannattaa hyödyntää ja ottaa huomioon ohjaajaparia muodostettaessa ja parin työnjakoa, tehtäviä ja rooleja mietittäessä. Toisella saattaa olla aiempaa kokemusta ryhmien ohjaamisesta, kun taas toinen on siltä osin ihan uuden asian äärellä. Vasta-alkaja voi kokea olonsa turvallisemmaksi, jos hän voi aloittaa ohjaamisen kokeneemman parin kanssa. Joku ryhmäläisistä saattaa kokea tietyn tyyppisen ohjaajan lähestyttävämpänä, kun taas toisen on helpompi lähestyä toisen tyyppistä ohjaajaa.
Ohjaaminen pareittain korostaa selkeän työnjaon merkitystä. Parhaimmillaan parin kanssa ohjaamiseen liittyvä työmäärä puolittuu. Yhdistyksen tulee huolehtia siitä, että tasavertaisuus työnjaossa toteutuu, eivätkä ohjaamiseen liittyvät työt kasaannu pelkästään toisen ohjaajan harteille.
Ilman toista ohjaajaa ohjaamisen kuormittavuus ja ryhmän haavoittuvuus lisääntyvät. Yhdelle ohjaajalle kertyy helposti liikaa tehtäviä ja vastuuta, jolloin ohjaamisen mielekkyys alkaa kärsiä. Yksin ohjatessa on usein myös vaikea huomata kaikkea, mitä ryhmässä tapahtuu. Ryhmän haavoittuvaisuus tulee esiin esimerkiksi ohjaajan sairastuessa.
Yhdistyksen on järjestettävä vapaaehtoisohjaajille riittävästi aikaa tutustumiseen ja suunnitteluun ennen ryhmän aloittamista. Tällöin heidän välisensä työnjako tulee luontevammaksi ja heidän on helpompi toimia keskenään jo ryhmäläisiä haastatellessaan. Tutustumisen ohella heidän kannattaa keskustella avoimesti odotuksistaan, vahvuuksistaan, heikkouksistaan, tehtävistä ja niiden jakamisesta sekä siitä, millaisena he kokevat oman roolinsa ryhmässä. On myös paikallaan pohtia, millaisia tunteita ryhmässä käsiteltävät teemat tai aiheet kummassakin herättävät.
Tutustumisen ja yhteisen suunnittelun avulla on mahdollista ehkäistä ja vähentää ohjaajien välisiä erimielisyyksiä ja hankausta. Tästä huolimatta ohjaajien väliset kemiat eivät aina välttämättä toimi. Mikäli ongelmia syntyy, tulee yhdistyksen puuttua niihin. Erimielisyyksiä voidaan käsitellä ja purkaa yhteisissä keskusteluissa ja työnohjauksessa.
Säännölliset tapaamiset
On tärkeää, että vastuuhenkilö ja ohjaajat tutustuvat toisiinsa ja tapaavat säännöllisesti.
Kahdenkeskisillä keskusteluilla varmistetaan, että vastuuhenkilö tietää, mitä ohjaajalle kuuluu sekä millaisia odotuksia ja tarpeita hänellä sillä hetkellä on yhdistystä kohtaan. Kenen tahansa elämäntilanne voi esimerkiksi muuttua ja voimavarat sen vuoksi vähetä siinä määrin, että ohjaaminen on syytä hetkeksi jättää muille. Joku ohjaajista taas voi toivoa jatkokoulutusta tietystä aihepiiristä voidakseen kehittyä ryhmänohjaajana.
Kahdenkeskisten tapaamisten lisäksi kannattaa järjestää myös ohjaajien yhteistapaamisia. Vaikka ohjaajilla onkin mahdollisuus pohtia ryhmään liittyviä asioita työnohjauksessa, on tärkeää, että ryhmän etenemistä seurataan säännöllisesti myös yhdistyksen taholta. Yksi hyväksi havaittu tapa seurannan toteuttamiseen ovat säännölliset ohjaajapalaverit, joissa voidaan käydä läpi kunkin ryhmän vaiheita, arvioida etenemistä ja keskustella ohjaajien tunnelmista.
Kerran tai kaksi vuodessa paikalle kannattaa kutsua kaikki koulutetut ryhmänohjaajat. Isommalla kokoonpanolla voidaan vaihtaa ajankohtaisia kuulumisia, kerrata käytännön asioita ja pohtia tulevaisuuden suunnitelmia. Vertaistuki on voimaa myös ohjaajien kesken: yhteistapaamiset ovat oiva tilaisuus ideoiden vaihtamiseen ja varastamiseen sekä tuen saamiseen ja antamiseen. Mahdollisuuksien mukaan ohjelmaan voi sisällyttää tietopohjaisia alustuksia keskustelun virittämiseksi. Keskustelun lomassa saattaa syntyä esimerkiksi ajatus siitä, kenelle seuraava ryhmä koottaisiin ja ketkä sitä ohjaisivat. Kokoontumisiin voi toki kutsua myös niitä vapaaehtoisia, jotka eivät vielä ohjaa ryhmää, mutta saattaisivat sitä harkita.
Virkistäytyminen yhdessä
Vähintään yhtä tärkeää kuin tarjota ohjaajille mahdollisuus ajatusten ja kokemusten vaihtoon, on virkistäytyä yhdessä. Ryhmänohjaajina vapaaehtoiset ovat vastuullisessa roolissa, jossa he huolehtivat ryhmän tavoitteellisesta työskentelystä ja siihen liittyvistä käytännön asioista. Vapaamuotoinen yhdessäolo toisten ohjaajien kanssa on heille merkittävä hengähtämisen ja rentoutumisen paikka. Ohjaajat saavat keskittyä toisiinsa muiden hoitaessa tapaamiseen liittyvät valmistelut ja järjestelyt.
Toiminnan laajuudesta ja toimijoiden lukumäärästä riippuen virkistäytyminen voi olla järkevä toteuttaa edellä kuvattujen ohjaajapalavereiden päätteeksi. Ohjaajilta itseltään kannattaa kysyä toiveita siitä, millä tavoin he haluavat virkistäytyä yhdessä. Usein esitettyjä toiveita ovat olleet teatteri, konsertti, yhteinen illallinen, saunailta tai retki johonkin lähistölle. Tärkeäksi on osoittautunut se, että ohjelmassa on riittävästi aikaa vapaamuotoiselle keskustelulle ja yhdessäololle.
Sivulla ei vielä kommentteja.