Koulutetut vapaaehtoiset vertaisryhmien ohjaajina – opas yhdistyksille

Kenelle ryhmä kohdennetaan?

Ohjatulle vertaisryhmälle asetetut tavoitteet sanelevat kohderyhmän. Ryhmän osallistujat valitaan haastatteluilla sen varmistamiseksi, että he kuuluvat suunni­teltuun kohderyhmään. Haastatteluilla pyritään turvaamaan myös oikea ajoitus: se, että osallistujat ovat sellaisessa elämäntilanteessa, että he hyötyvät ryhmästä. Haastattelussa saamansa tiedon perusteella hakijat voivat arvioida, vastaako ryh­mä heidän odotuksiaan ja tarpeitaan.

Joskus kohderyhmää kannattaa rajata tarkemmin, sillä sen sisältä löytyy usein suuri joukko eri-ikäisiä ja eri elämänvaiheissa olevia miehiä ja naisia. Mitä enemmän ryhmän jäsenten välillä on yhdistäviä tekijöitä, sitä lähempänä heidän kokemusmaailmansa todennäköisesti ovat toisiaan. Esimerkiksi iällä on vaiku­tusta siihen, millaisia odotuksia ympäröivä maailma ihmisiin kohdistaa ja mil­laiset tulevaisuudennäkymät ovat heille mahdollisia tai todennäköisiä. Perustee­tonta ja tiukkaa rajaamista kannattaa kuitenkin välttää, sillä se saattaa turhaan hankaloittaa ryhmän kokoamista. Ryhmän jäsenten väliset eroavaisuudet voivat olla myös rikkaus.

Ketkä ryhmää ohjaavat?

Ohjattua vertaisryhmää ohjataan aina pareittain. On yhdistyksen tehtävä päät­tää, ketkä se kouluttaa ohjaajiksi ja millaista osaamista se ohjaajiltaan edellyttää. Päätöksellä on vaikutusta muun muassa toimintasuunnitelman aikatauluihin ja koulutusten järjestämiseen. Toiminta voi alkaa vasta, kun vapaaehtoiset on valit­tu ja koulutettu. Mikäli ohjaajiksi haetaan uusia vapaaehtoisia, on aikaa varattava tiedottamiseen, jota heidän tavoittamisensa edellyttää.

Yhdistys päättää, tuleeko ohjaajilla olla oma­kohtainen kokemus ryhmäläisiä yhdistävästä elämäntilanteesta. Päätöksen tekeminen edellyt­tää sen arvioimista, toisiko ohjaajien vertaisuus mukanaan jotakin lisäarvoa. Perusteettomia ra­jauksia kannattaa välttää, jotta kaikilla tehtä­vään soveltuvilla vapaaehtoisilla olisi mahdolli­suus ohjata ryhmää.

Ohjaajien vertaisuutta olennaisemmaksi on osoittautunut heidän osaamisensa ja soveltuvuutensa ryhmänohjaajiksi. Myös ohjaajien sukupuolella, iällä ja elämän­kokemuksella voi olla merkitystä. Perustettavan ryhmän teemat ja sisältö vaikut­tavat suuresti siihen, millaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia ohjaajilla on hyvä olla: ikääntyneiden leskimiesten ryhmänohjaajaksi ei välttämättä kannata valita heitä 40 vuotta nuorempia naisohjaajia. Nuorten äitien ryhmä puolestaan saat­taa vierastaa keski-ikäisiä miesohjaajia.

Mitä ja miten usein?

Ohjatuille vertaisryhmille asetetut tavoitteet määrittelevät osaltaan sen, millä ta­voin niitä kohden lähdetään työskentelemään. Myös valittujen menetelmien ja harjoitusten mielekkyyttä tulee aina arvioida suhteessa tavoitteisiin. Jos esimer­kiksi ryhmän ohjelmaan sisältyy toiminnallisia osuuksia, vaikkapa retkiä ja tu­tustumiskäyntejä, niiden tulee olla väline tavoitteiden saavuttamiseen, ei itse tar­koitus.

Kokemus on osoittanut, että ryhmäläisten mahdollisuus vaikuttaa ryhmän oh­jelmaan lisää heidän sitoutumistaan. Ohjaajien tehtävä on huolehtia siitä, että esitetyt toiveet palvelevat ryhmän tavoitteita ja että ne on mahdollista toteuttaa.

Kokoontumiskertojen määrää ja kestoa on syytä arvioida suhteessa asetettui­hin tavoitteisiin, valittuun kohderyhmään ja vapaaehtoisohjaajien rooliin. Ku­ten edellä todettiin, ohjatulla vertaisryhmällä on aina selkeä alku ja loppu ja se kokoontuu säännöllisesti ennalta sovittuina ajankohtina. Tavallisimmin ohjatut vertaisryhmät kokoontuvat kerran viikossa 8-12 viikon ajan.

Kokemus on osoittanut, että kellonajat ja muut yksityiskohdat kannattaa jättää ohjaajien itsensä suunniteltavaksi. Yhdistyksen tulee kuitenkin asettaa ryhmän kestolle ja kokoontumisille selkeät aikarajat, joiden sisällä ohjaajat voivat turval­lisesti liikkua.