Edellä todettiin vapaaehtoisten hakeutuvan ryhmänohjaajiksi monista eri syistä. Joskus syynä on se, että he ovat itse kokeneet samankaltaisen elämänvaiheen, joka ryhmäläisiä yhdistää.
Ryhmää, jonka ohjaajatkin ovat vertaisia, kutsutaan vertaisryhmäksi. Kokemuksensa kautta he ymmärtävät osallistujien tarpeita ja tilannetta ja osaavat huomioida ne esimerkiksi ryhmän tavoitteita asettaessaan. Sen näkeminen, että ohjaajat ovat selviytyneet samankaltaisesta tilanteesta, antaa ryhmän jäsenille toivoa. Jaettu kokemus mahdollistaa vaikeidenkin asioiden käsittelyn edellyttäen, että ohjaajat ovat työstäneet oman kokemuksensa ja pystyvät näin ollen tukemaan ryhmää tavoitteiden suuntaiseen työskentelyyn.
Ohjaajien vertaisuutta olennaisemmaksi on osoittautunut heidän soveltuvuutensa ja se, että yhdistys järjestää kaikille vapaaehtoisohjaajilleen koulutusta, perehdytystä, työnohjausta ja työparin.
Ohjatussa vertaisryhmässä vapaaehtoisohjaajilta ei lähtökohtaisesti edellytetä vertaisuutta, omakohtaista kokemusta ryhmäläisiä yhdistävästä elämäntilanteesta. Riittää, kun heillä on esimerkiksi koulutuksen kautta riittävästi tietoa ryhmää yhdistävästä aihealueesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.
”He kokivat ohjaajat tasavertaisiksi. Heille oli helppo puhua ongelmistaan: rahahuolet, yksinäisyys, saamattomuus.”
Sivulla ei vielä kommentteja.