Sieltä ja täältä -muistikuvia ja tunnelmapaloja Ka-Mu -ryhmästä
4. helmikuuta 2005
Tänään se sitten alkaa. Kiipeän puolivarmoin askelin toritalon portaita. Olen menossa ensimmäiseen KaMu -tapaamiseen. Koputan oveen ja sanon PÄIVÄÄ tavoitellen huolettomuutta olemukseeni. Kuusi paria silmiä katsoo minuun pöydän ympäriltä. Sisäinen tutkani tunnustelee ilmapiiriä ja aivoni analysoi vaikutelmia. Ilmassa ei ihastusta, ei vihastusta. Hyvä! Eiköhän tämä…
Aloitamme tutustumisleikillä ”kuka kukin on”. Kieleni sanoo tahdostani välittämättä väärän nimen, kun on minun vuoroni esitellä vieressäni istuja, vaikka hän on ainoa minulle ennestään tuttu. Teen havainnon, että ryhmäläiset ovat huumorintajuisia ihmisiä. Osallistun riemuun.
Saatuamme alustavan tuntuman toisistamme selostaa ryhmän vetäjä Kaverit mukaan -hankkeen tarkoitusta ja tavoitteita ja saamme alkuhaastattelulomakkeet sekä sovimme yhdessä seuraavan tapaamisen ajankohdan.
10. helmikuuta 2005
Vuorossa tuumatalkoot. Pitäisi keksiä ryhmällemme nimi. Huoneen seinillä on paperiarkkeja, joihin kukin kirjoittaa ehdotuksiaan. Kuulostelen…? Ei raksuta. Pääni on pimeyttä täynnä. Ryhmänvetäjät raapustavat jotain paperille ja tuota pikaa seinille on tungosta. Aivoni herää ja liityn innolla joukkoon kynineni.
Karsintavaiheessa ilmassa risteilee suunnaton määrä huumorilla höystettyjä perusteluja. Jollain lailla tuttu ääni sanoo jotakin. Oliko se minun ääneni? Yksi tavoitteistani alkaa jo toteutua. Äänettömien, vaiettujen kuukausien jälkeen padot murtuvat, mykkyys pakenee ja kieleni alkaa jälleen toimia.
Keskustelemme unelmistamme, niin täyttyneistä kuin vajaiksi jääneistäkin. Katon rajassa leijailee leikillisesti heitettyjä unelmia ja niiden alla, ikään kuin toisessa kerroksessa, pieniä, optimistisia tulevaisuudentoiveita. Elämänriemua ei voi mikään sammuttaa.
28. helmikuuta 2005
Kalevala-päivä. Kulttuuria ja kansanperinnettä. Perehdyimme Kalevalan historiaan ja vähän muihinkin kansakuntamme perinteisiin. Jos joku luulee, että työttömät ovat passiivisia, jämähtänyttä porukkaan, niin erehtyy! Meidän ryhmä on täynnä aktiivisia, runsaan tietomäärän omaavia ihmisiä.
3. maaliskuuta 2005
Jälleen mielenkiintoinen päivä. Tutustuimme etniseen taidenäyttelyyn kirjastossa sekä toritapahtumana olleeseen suomalaisen puutyön esittelyyn. Taidokkaita töitä. Ihminen on luova eläin. Talolle palattuamme oli ohjelmassa työpaikkahaastattelut ja niihin valmentautuminen.
10. maaliskuuta 2005
Liikuntatuokio tänään. Eräs ryhmämme jäsen piti meille Tai Chi -oppitunnin! Ryhmästämme löytyy taitoa monelta elämänalueelta!
21. maaliskuuta 2005
Timo Kokko TELA:sta vieraili luennoimassa työttömän eläketurvasta ja selosti uutta työeläkelakia. Minulle taitaa avautua uusi jatkopolku: eläkkeelle.
1. huhtikuuta 2005
Tänään tiivis neljän tunnin MS Word-opiskelu ryhmänvetäjän kanssa. Käyn innolla uusien asioiden kimppuun nyt, kun jäinen kahle on laannut kammitsoimasta sisintäni. Sitä paitsi ohjaaja on hyvä ja innostava opettaja, eikä minun tarvitse nolostua, vaikka joskus tunaroin koneen kanssa.
14. huhtikuuta 2005
Kari kertoi työttömien asiamiehen tarjoamista palveluista. Rentoutumisharjoitus kasetin avulla. Psyykkiseen hyvinvointiin liittyvinä asioina tarkasteltiin sekä negatiivista että positiivista stressiä ja ihmiseen kohdistuvia paineita ja odotuksia, joko itsemme tai muiden asettamia.
25. huhtikuuta 2005
Kaikki päättyy aikanaan. (…) Päivän ohjelmassa ”viimeinen ateria” ja palautteen antaminen kevään toiminnasta. Omat odotukseni täyttyivät koko lailla hyvin. Olen saanut kiinni karkumatkalla olleen itseluottamukseni ja ohjaajan johdolla käydyt ATK -opinnot etenivät nollatilanteesta niin pitkälle, että pystyn tekemään tietokoneella monenmoisia hommia kirjanpitoa ja laskentaa myöten. Jatkopolkuuni tuli muutos: minut siirretään eläkkeelle. Edessäni kangastelee nyt iltalukio ja ylioppilaslakki. Sikäli kuin minun tarvitsee jotakin itselleni vielä todistaa.
”Sanoin hiljaa näkemiin,
torin luona erottiin.
Jäi mulle mieleen muistot keväiset.”
Sivulla ei vielä kommentteja.