Hyvä hanke on aina tarvelähtöinen. Tarpeen voi pukea sanoiksi joku yhdistyksen asiakkaista, luottamushenkilöistä, työntekijöistä tai yhteistyötahoista. Kyseessä voi olla esimerkiksi havainto siitä, että jokin tietty asiakasryhmä tarvitsisi erityishuomiota tai tukea, jota sille ei voida olemassa olevien palveluiden puitteissa tarjota.
Ensimmäiseksi on varmistuttava siitä, että projekti on oikea tapa vastata havaittuun tarpeeseen. Tällöin olennainen kysymys on, edellyttääkö asiaan tarttuminen projektin perustamista vai voitaisiinko siihen vaikuttaa muilla keinoin. Pienimuotoista kehittämistyötä voidaan tehdä myös perustoiminnan puitteissa ilman erillisrahoitusta.
Tarvekartoituksella selvitetään havaitun tarpeen luonnetta ja laajuutta sekä varmistutaan siitä, että projektin suunnitteleminen on perusteltua ja järkevää. Samalla saadaan suunnittelutyön pohjaksi aineksia kuvata sitä ilmiötä, asiantilaa ja tarvetta, johon hankkeella pyrittäisiin vastaamaan.
Kartoituksessa käytettävät menetelmät valitaan sen mukaan, minkälaisesta asiasta on kyse. Tarkoituksenmukaisten menetelmien ei tarvitse olla monimutkaisia tai suuritöisiä. Olennaista on, että niillä saadaan lisätietoa tarkastelun kohteena olevasta ilmiöstä.
Liikkeelle lähdetään kokoamalla yhteen kaikki tieto, osaaminen ja kokemukset, joita yhdistyksessä on aihealueesta kertynyt. Syytä on myös tutustua muiden tahojen toimintaan ja selvittää, onko ongelmaa jo yritetty ratkaista toisaalla. Yhdistyksen toimijoiden ja yhteistyötahojen kanssa käydyt keskustelut ovat oiva tapa kerätä arvokasta tietoa siitä, minkälaisena tarkasteltava asiantila näyttäytyy eri tahojen toiminnassa.
Muita käytettyjä menetelmiä ovat erilaiset kyselyt, joilla voidaan esimerkiksi kartoittaa asiakkaiden kokemuksia sekä heidän tarvettaan ja kiinnostustaan osallistua suunniteltuun toimintamuotoon, mikäli se toteutetaan. Kysely voidaan kohdentaa myös yhdistyksen vapaaehtoisille tai yhteistyötahoille.
Sivulla ei vielä kommentteja.