Yhdistyksen projektiopas

Euroopan Unionin jäsenyys on lisännyt merkittävästi projektimaista toimintaa Suomessa. Euroopan sosiaalirahasto ESR on tuonut kehittämismahdollisuuden monille toimijoille. Ohjelmakaudella 2000–2006 haluttiin tämä mahdollisuus ulottaa myös pienimmille yhdistyksille. Päättyneellä ohjelmakaudella toteutettiin ESR-ohjelmissa toimintamallia, joissa isommat yhdistykset toimivat välittäjäorganisaatioina pienille yhdistyksille välittäen rahoitusmahdollisuuksia kehittämistoimintaan ja samalla antaen apua ja tukea hallinnossa sekä yleensä projektin toteutuksessa.

Suomen Mielenterveysseura (SMS) on toiminut 12 yhdistyksen välittäjäorganisaationa vuosina 2004-2006. Kokeneena projektien toteuttajana SMS on tuolla aikavälillä pystynyt tarjoamaan laajamittaista tukea pienten kehittämishankkeiden toteuttajille sekä hallinnollisesti että sisällöllisesti. Välittäjäorganisaationa toimimisen kautta on SMS:lle kertynyt kohtuullisen kattava näkemys pienten yhdistysten kipupisteistä kehittämishankkeiden toteuttamisessa.

Rahoittajat tarjoavat osaltaan erinäisen määrän työkalujen kehittämishankkeen hakijoille ja toteuttajille. Oppaat ovat yleensä varsin yleispäteviä – näin ovat useimmiten projektien toteutukseen liittyvät haasteetkin. Projekti tuo mukanaan toteuttajalleen erilaisia velvoitteita, joista suoriutuminen edellyttää toteuttajaorganisaation sopeuttamista joskus hyvinkin erilaiseen kulttuuriin. Kun projektien toteuttajien joukkoon, ainakin ESR-rahoituksen piirissä, sisältyy usein varsin sekalaisia toimijoita, voi erityistarpeet jäädä huomiotta.

Tähän oppaaseen on koottu hyvää perustietoa projektimaisesta toiminnasta erityisesti pienten yhdistysten tarpeisiin. Projektin elinkaarta suunnittelusta päätökseen on käsitelty tiiviissä muodossa, mutta pääasiat tulevat kuitenkin hyvin esille. Opas sopii erityisesti projektimaiseen toimintaan tottumattomille, mutta sisältää napakkaa asiaa myös kokeneemmille.

EU-rahoitusvälineisiin liittyvät kehittämishankkeiden tavoitteet työllistymisen ja kilpailukyvyn kasvattamiseksi ovat välillä hämärtäneet näkemyksen siitä, kenelle toimintaa oikein kehitetään. Oppaaseen sisältyykin tärkeä viesti siitä, että kehittämishanke on tarkoitettu yhdistyksen omien toimintatapojen kehittämisvälineeksi kertaluontoiseksi, määräaikaiseksi ja tavoitteelliseksi kokeiluksi.

EU-rahoituksen ympärillä ihmetellään monesti, minne katoavat projekteissa kehitetyt hyvät käytännöt. Hyvät käytännöt katoavat olemattomiin, jos ei ole selvää, kenelle niitä on kehitetty. Jo suunnitteluvaiheessa on tähdättävä siihen, että projektissa opitaan jotain, ja sitä opittua hyödynnetään projektin päätyttyä. Vaikka projektit ovat usein hyvin resursoituja, on kehittämishankkeessa kiinnitettävä huomiota siihen, että uudet toimintamallit pystytään toteuttamaan osana yhdistyksen normaalia toimintaa. Projektissa kehitettyjen toimintatapojen ensisijaiset hyödyntäjät ovat aina lähellä. Harvoin päästään EU-tasoiseen hyödynnettävyyteen.

Kaiken kaikkiaan projekti on toteuttajalleen mahdollisuus. Uusien resurssien turvin yhdistys voi kokeilla uusia menetelmiä, kehittää aiempia toimintatapojaan, hyödyntää muiden rakentamia toimintamalleja, rakentaa uusia verkostoja jne. Kun perusta on kunnossa, voi keskittyä olennaiseen. Tämä opas tarjoaa yhdistyksille hyviä ohjeita perustan luomiseksi. Hyviä lukuhetkiä!

Kehittämistoiminta on järjestöjen keskeinen tehtävä

Kansalaisjärjestötoiminnalla on Suomessa pitkä historia. Monet sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat jo toistasataa vuotta vanhoja. Hyvinvointiyhteiskunnasta on tullut itsestään selvä ja tärkeä osa elämäämme, eikä sen syntyvaiheita enää muisteta. Järjestöjen laaja ja uraauurtava työ jää liian usein näkymättömäksi. Kuitenkin lähes kaikki nykyiset sosiaalipalvelut ja merkittävä osa terveyspalveluista on saanut alkunsa järjestöjen innovaatioina. Toimiviksi osoittautuneet innovaatiot vakiintuivat myöhemmässä vaiheessa kattaviksi palveluiksi, joista kunnat ottivat järjestelmämme mukaisesti vastuun.

Projektien yleistyminen nosti järjestöjen merkityksen toiminnan kehittäjinä jälleen esiin 1990-luvulla. Talouden huikea alamäki lamautti kuntien oman kehittämistyön. Raha-automaattiavustusten tason säilyminen sekä Euroopan Unionin rahastojen tarjoamat uudet mahdollisuudet avasivat tietä järjestöjen vilkkaalle kehittämistoiminnalle. Hyvässä yhteistyössä kuntien kanssa pystyttiin lamasta huolimatta myös kehittämistyöhön. Voimavarojen vähentyessä toimintatapojen ja palvelujen kehittämiselle tuli myös laajempaa kysyntää. Projektimuotoisella kehittämistoiminnalla on valo- ja varjopuolensa.

Projektimaisuus ohjaa suunnitelmallisuuteen ja arviointiin. Se opettaa kokonaisuuksien ja prosessien hahmottamista ja lisää kustannustietoisuutta. Ongelmaksi muodostuu usein hyviksi koettujen käytäntöjen ”jalkauttaminen”, vakiinnuttaminen osaksi pitkäjänteistä toimintaa. Ongelmallista saattaa olla myös epäonnistumisten raportointi, mikä saattaisi olla kehittämistyön kannalta hyvinkin hedelmällistä.

Pienimpien järjestöjen mahdollisuudet toteuttaa kehittämisprojekteja ovat ajan mittaan huonontuneet. Rahoittajat suosivat laajoja ohjelmia ja luottavat suuriin toimijoihin. Hakemusten tekeminen erityisesti EU-hankkeissa on oma osaamisen lajinsa: monimutkaista ja aikaa vievää. Välittäjäorganisaatiohanke on tarjonnut hienon mahdollisuuden pienille yhdistyksille tulla mukaan projektityöhön ja keskittyä nimenomaan sisällölliseen kehittämiseen.

Pieni on kaunista – pienin askelin päästään usein kestävämpiin ja konkreettisempiin tuloksiin kuin suurilla sanoilla ja suunnitelmilla. Toivottavasti Euroopan Unionin tulevalla ohjelmakaudella muistetaan tämä moneen kertaan käytännössä todettu viisaus.